Vaikutusvalta verkossa ja neuvottelupöydissä : Tapaustutkimus Suomen ilmastopolitiikan verkostosta

Tämä maisterintutkielma tarkastelee vaikutusvaltaisuuden muodostumista politiikkaverkostoissa Twitter-datan avulla. Toimijoiden vaikutusvaltaisuus on laajan kiinnostuksen kohde politiikkaverkostojen tutkimuksessa, koska sillä on nähty olevan suurta merkitystä poliittisten linjausten muodostamisessa. Verkostojen vaikutusvallan mittaamisen ollessa hankalaa, sosiaalisesta mediasta kerätty data tarjoaa suurta potentiaalia toimijoiden vaikutusvallasta tehtävän tutkimuksen laajentamiseen. Tämä tutkielma tekee kaksi kontribuutiota politiikan tutkimuksen alalla. Ensinnäkin sen tavoitteena on tarkastella, heijastuuko vaikutusvaltaisuus tosielämän politiikkaverkostoissa vaikutusvaltaan Twitter-verkostoissa. Analyysissä tosielämän vaikutusvaltaa mitataan sekä formaalina päätöksentekovaltana, että epävirallisena, maineeseen perustuvana vaikutusvaltana. Twitter-verkostoissa vaikutusvaltaa mitataan toimijan keskeisenä sijaintina verkostossa. Toiseksi tutkielmassa syvennytään siihen, miten vaikutusvaltaa käytetään sosiaalisessa mediassa. Analyysissä tarkastellaan, saavatko suositut käyttäjät enemmän verkostoyhteyksiä ja kasvattavatko yhteydet vaikutusvaltaisiin verkostojäseniin toimijoiden vaikutusvaltaa Twitterissä. Suomen ilmastopolitiikan verkosto toimii tutkielman empiirisenä tutkimuskohteena. Analyysi yhdistää kaksi aineistoa, kyselytutkimuksen, jossa on kartoitettu verkoston osallistujien itsensä käsityksiä eri toimijoiden vaikutusvaltaisuudesta, ja Twitter-aineiston, joka sisältää toimijoiden välisiä uudelleentwiittauksia (retweet) Twitterissä. Analyysin selitettävä muuttuja on retweet-verkoston yhteys kahden toimijan välillä. Verkostoyhteyksiä tutkitaan exponential random graph modeling (ERGM) tilastomenetelmän avulla. ERGM-menetelmä mallintaa yhteyksien ilmentymistä ottaen samanaikaisesti huomioon sekä vaikutusvaltaisuuden toimijatasolla, että muita yhteyksien muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä verkostotasolla. Tutkielman pääasialliset tulokset ovat: (1) Toimijat, joita pidetään vaikutusvaltaisina politiikkaverkostossa ovat vaikutusvaltaisia myös Twitter-verkostossa; (2) Formaali päätöksentekovalta, jota esimerkiksi puolueet, valtion virastot ja ministeriöt edustavat, ei ole kytköksissä Twitter-vaikutusvaltaan; (3) Suositut käyttäjät saavat enemmän Twitter-yhteyksiä keskeisen aseman tuoman statuksen myötä; (4) yhteydet politiikkaverkoston vaikutusvaltaisilta toimijoilta eivät lisää käyttäjän vaikutusvaltaa sosiaalisessa mediassa. Tämä tutkielma osoittaa, että verkostotoimijoiden välistä vaikutusvaltaa voi tarkastella sosiaalisesta mediasta kerättyä dataa käyttäen. Tulokset havainnollistavat myös, että vaikutusvalta muodostuu toimijoiden välisessä kanssakäymisessä. Sosiaalisen median yhteyksiä ei voida kuitenkaan pitää täysin yhteensopivana mittarina tosielämän vaikutusvallalle, sillä yhteydet vaikutusvaltaisiin toimijoihin eivät johtaneet keskeisempään asemaan Twitter-verkostossa.This master’s thesis investigates whether and how influence in policy networks can be studied with Twitter data. Actor influence is of vast interest to policy scholars, as it has been seen to have a notable impact on forming public policies. However, measuring influence is complex, which can limit the scope of research on influence in policy. Exploring social media sources has great potential for providing alternative data for studies concerned with actor influence in policy processes. This study makes two contributions to the field of policy studies. Firstly, it examines whether the influence in real-life policy networks corresponds to the influence in Twitter networks. In the analysis, offline influence is measured as formal decision-making power and informal, reputation-based influence. Online influence is measured by actor centrality on Twitter. Secondly, it looks more closely at how influencing works in online networks. The analysis examines how network interactions affect online influence and whether connections from actors influential in the offline policy network add to an actor's influence on social media. The empirical object of this thesis is the case of the Finnish climate policy network. The analysis is conducted by combining two data sets: offline influence perceptions reported by the network members in a survey and Twitter data consisting of retweets between the same network actors. An actor retweeting another on Twitter is the dependent variable in the analysis. Tie formation in the network is explored with exponential random graph modeling (ERGM) that allows modeling the tie formation patterns on Twitter conditional on actor influence while accounting for other factors posited to contribute to tie formation. The main results are as follows. (1) Actors that are perceived as the most influential in the offline policy network are also the most influential on Twitter; (2) Having formal powers, such as being a government agency, is not associated with more incoming ties online; (3) Being influential online begets even more ties due to the status granted by the central position and (4) having online ties from actors that are influential offline does not add to an actor’s influence. This thesis shows that influence amongst policy network actors can be studied using social media data. The results also have practical implications by demonstrating that actor influence is constructed in interaction over time. The fact that ties from influential actors did not lead to more incoming ties implies that social media centrality cannot be fully equated with real-life influence. These results encourage policy network researchers to continue exploring the use of observable digital networks in research on actor influence